Menneenä syksynä pääsin ohjaamaan pari erityisen koskettavaa kirjoituspajaa osana Sinut minä muistan – muistoja eteläsavolaisista ihmisistä -hanketta.
Etelä-Savon kulttuurirahaston hankkeessa eteläsavolaiset muistelevat mieleen painunutta paikallista ihmistä ja kirjoittavat muistoistaan tekstin, jota käytetään lähtökohtana käsityölle. Käsitöitä tehdään erilaisilla tekniikoilla ja menetelmillä, kuten huovuttamalla, piirtämällä ja maalamalla sekä puuta kaivertamalla. Hankkeessa syntyneet teokset eli tekstit, ääniraidat ja käsityöt kerätään näyttelyksi, joka kiertää Etelä-Savon kirjastoja keväällä 2024.
Ohjasin hankkeeseen liittyvät kirjoitustyöpajat Kangasniemellä ja Savonlinnassa. Vaikka pidän verkkokursseista, niin kirjoittajien tapaamisessa kasvokkain on omanlaistaan hohtoa, ja kirsikkana kakun päällä oli se, että sain pajoista tekosyyn seikkailla uusissa paikoissa – Kangasniemellä en ollut käynyt koskaan aiemmin ja Savonlinnassakin viimeksi kai joskus lapsena.
Joskus kirjoittaminen jännittää
Ohjeeksi osallistujille annettiin, että muisteltavan henkilön ei tarvitse olla läheinen tai tuttu, vaan muistella voi vaikkapa postinkantajaa, kirjastonhoitajaa tai julkkista. Käytännössä kirjoituspajoihin osallistuneet löysivät muisteltavan henkilön kuitenkin läheltä: teksteissä muistellaan mummoja, pappoja, hoitotätejä, ystäviä ja työtovereita. Yhteistä kaikille teksteille on se, että ne ovat todella koskettavia!
Osaa kirjoituspajoihin osallistuneista kirjoittaminen jännitti etukäteen. Valitettavasti monilla on kouluajoilta jääneitä traumoja, joiden takia kirjoituspajaan osallistuminen voi herättää pelkoja viuhuvasta punakynästä ja viiltävästä kritiikistä. Luovassa kirjoittamisessa tärkeintä ei kuitenkaan ole oikeinkirjoitus eikä usein edes tekstin sujuvuus vaan luominen ja kirjoittamisen ilo.
Suunnittelin tehtävät tarkoituksella siten, että kirjoittamista lähestyttiin pienin askelin: aluksi ihan vain puhuttiin kirjoituspajan herättämistä tuntemuksista, sitten piirrettiin ajatuskartta ja täydennettiin sitä askel askeleelta. Vasta huolellisen alkulämmittelyn jälkeen osallistujat pääsivät kirjoittamaan ajatuksenvirtaa ja järjestelemään luomiaan tekstipalasia eheiksi kokonaisuuksiksi.
Kirjoituspajoihin osallistui eri-ikäisiä ihmisiä lapsista eläkeläisiin, joten myös kokemusten kirjo oli suuri. Ohjaajana minua mietitytti etukäteen, miten onnistun kaivamaan esiin muistoja näin moninaiselta ihmisjoukolta, eri ihmisillä kun on hyvin erilaisia muistoja ja erilaisia tapoja muistella. Ajatuskartan täyttäminen askel askeleelta osoittautui hyväksi lähestymistavaksi. Jokainen löysi jotakin mihin tarttua ja mistä kirjoittaa lisää.
Kävi kuten niin usein kirjoituspajoissa käy: osallistujat ylittivät itsensä. Kun kirjoituspajan päätteeksi istuimme yhdessä alas jakamaan tunnelmia ja halukkaat saivat lukea tekstinsä ääneen, oli läsnä koko tunteiden kirjo: välillä naurettiin, välillä itkettiin. Koko ajan sai tuntea suurta kiitollisuutta. Tekstien kautta näistä itselle tuntemattomista ihmisistä piirtyi kuulijan eteen hyvin eläväisiä kuvia, ja voi miten ihania ihmisiä eteläsavolaisten muistoihin on tallentunutkaan!
Kangasniemen kirjoituspajan jälkeen päätin tutustua paikkoihin kiertelemällä muun muassa satamassa, perinnepuistossa ja hautausmaalla. Kävely tuli tarpeeseen, koska paja oli herättänyt hurjasti tunteita ja ajatuksia. Hautausmaan kukkaloistoa ihaillessa mieleen tuli, onkohan tänne haudattu joku, jonka tarinan juuri kuulin? Moni oli kirjoittanut jo edesmenneestä läheisestä.
Bussissa matkalla kotiin oli itsekin pakko kirjoittamalla purkaa ajatuksia.
Savonlinnaan menin jo pajaa edeltävänä päivänä ja järjestin itselleni pienen kirjoitusretriitin, vaikkakin kirjoittaminen takkusi aika lailla. Enemmän olisi tehnyt mieli osallistua Syystulille, jotka olivat houkutelleet rantabulevardille paljon ihmisiä. Seuraavana päivänä oli kuitenkin mukava mennä ohjaamaan paja niin, että oli ehtinyt tutustua ympäristöön ja rauhoittua omissa oloissa. Pajan jälkeen hyppäsin hanketta koordinoivan Mari Jalavan auton kyytiin, ja varmaankin puolet kotimatkasta kului fiilistellessä yhdessä sitä, miten ihania tekstejä pajassa taas syntyi.
Harjoitus muistelun tueksi
Hankkeen kirjoituspajojen ohjaaminen ja osallistujien tekstien lukeminen herätti ajattelemaan, että tällaista pitäisi tehdä enemmän. Tällaisia hankkeita pitäisi järjestää ihan kaikkialla. Muistojen tallentaminen on tärkeä kulttuuriteko ja kunnianosoitus muisteltavaa henkilöä kohtaan.
Muutenkin ihmisten kannattaisi muistella enemmän tärkeitä läheisiään ja kenties ilahduttaa heitä muistoillaan. Se tuottaa hyvää mieltä sekä muistelijalle että muisteltavalle.
Muistele siis. Kirjoita ylös muistojasi. Voit aloittaa esimerkiksi näin:
- Piirrä ajatuskartta. Kirjoita keskelle muisteltavan henkilön nimi tai lempinimi niin, että voit lisätä nimen ympärille tekstiä.
- Lisää ajatuskarttaan tunne tai fiilis, joka henkilöstä tulee ensimmäisenä mieleen.
- Lisää nyt ajatuskarttaan joku paikka tai tila, joka henkilöstä tulee mieleen.
- Lisää seuraavaksi ajatuskarttaan väri, joka mielestäsi kuvaa henkilöä parhaiten.
- Mikä asia tai esine kuvastaa mielestäsi henkilöä? Kirjoita ylös.
- Lisää lyhyt kuvaus henkilön olemuksesta tai ulkonäöstä.
- Millaisia yhteisiä muistoja sinulla on henkilön kanssa? Kirjaa lyhyesti ylös.
- Liittyykö henkilöön huhuja, tarinoita tai kuulopuheita? Kirjaa lyhyesti ylös.
Nyt sinulla on ajatuskartta, jota voit täydentää ja käyttää pohjana lähtiessäsi kirjaamaan ylös muistojasi.
Muistelun iloa!