Kuuntelin vihdoin Bookbeatista Blake Snyderin käsikirjoitusoppaan Save the Cat! The Last Book on Screenwriting You’ll Ever Need, joka minun on ollut tarkoitus lukea jo pitkään. Teosta ei valitettavasti ole suomennettu.
Nimensä mukaisesti kyseessä on opas elokuvakäsikirjoittajille tai sellaiseksi mieliville. Opas keskittyy erityisesti käsikirjoituksen rakenteeseen ja juonen rakenteluun. Oikeastaan Save the cat! ei ole pelkkä opas vaan oma kirjoittamismenetelmänsä, joka jaottelee käsikirjoitukset genreihin, listaa kullekin genrelle oleelliset elementit ja tarjoaa jokaiselle genrelle oman valmiin, minuutintarkan rakenteensa.
Save the cat! on kirjoitettu hauskaan, jutustelevaan sävyyn, joka toimi erityisen hyvin ääneen luettuna. Vaikka opas on suunnattu nimenomaan käsikirjoittajille, tarjoaa se käyttökelpoisia ajatuksia myös muille kirjoittajille. (Save the catista on myös romaanin kirjoittamiseen keskittyvä versio Save the cat! Writes a novel, johon en ole vielä perehtynyt.) Erityisen antoisina pidin Snyderin esittelemiä kirjoitusohjeita ja työskentelymenetelmiä.
Opas tarjoaa katsauksen siihen, miten Hollywood-käsikirjoitusmaailma toimii, ja on muutenkin hyvin Hollywood-keskeinen, joten sitä lienee sellaisenaan turha soveltaa suomalaiseen elokuva- tai kirjamaailmaan.
Snyder huomioi tämän itsekin jaottelemalla elokuvat “korkean konseptin” ja “matalan konseptin” elokuviin, jotka hän sitten karkeasti kategorisoi amerikkalaisiksi (korkean konseptin) ja eurooppalaisiksi (matalan konseptin) – ja kertoo vielä, että tämä ero selittää, miksi amerikkalaiset leffat menestyvät, mutta eurooppalaiset eivät. Save the cat on siis menetelmä nimenomaan ”korkean konseptin” kaupalliseen menestykseen tähtäävän kassamagneetin kirjoittamiseen.
Jos tästä asetelmasta pääsee yli, niin opas voi tarjota kiinnostavia näkökulmia etenkin niille, jotka haluavat oppia kirjoittamaan viihdyttävämmin tai tarkistaa, onko omassa juonessa tarpeeksi imua, käänteitä ja koukkuja.
Hyvä kirjoittaja osaa asettautua katsojan asemaan
Oppaan nimi Save the cat! viittaa siihen, miten Snyderin mukaan kirjoittajan tulisi heti elokuvan alussa tarjota katsojalle jotakin, minkä perusteella tämä voi kiintyä päähenkilöön. Esimerkissä päähenkilö pelastaa elokuvan alussa kissan, mikä osoittaa katsojalle, että päähenkilö on hyvä ja samaistuttava ihminen. Snyderin mukaan tämä on tärkein yksittäinen asia katsojan koukuttamisessa – jos päähenkilö ei ole hyvä tyyppi, katsojaa ei kiinnosta seurata hänen matkaansa.
Save the cat -vinkin lisäksi Snyder tarjoaa muitakin hauskasti nimettyjä kirjoitusohjeita, kuten ”double mumble jumble”, jonka idea on, että yhdessä juonessa ei voi olla useita erilaisia maagisia tai yliluonnollisia elementtejä, muuten juonesta tulee katsojalle epäuskottava. Esimerkkinä ”double mumble jumblesta” Snyder käyttää Spider Man -elokuvaa, jossa ensin radioaktiivinen hämähäkki puree päähenkilöä antaen tälle supersankarin kyvyt, ja myöhemmin elokuvassa toinen hahmo muuttuu supersankari Green Gobliniksi laboratorio-onnettomuuden seurauksena.
Elokuvassa on siis useita mahdollisia tapoja muuttua supersankariksi, mikä rikkoo ensimmäisen yliluonnollisen tapahtuman taian ja herättää katsojassa epäuskoa.
Snyderin kirjoitusohjeiden ytimessä on katsojan ajatusten ennakointi ja käsikirjoituksen muotoileminen mahdollisimman koukuttavaksi pläjäykseksi.
Ohjeet ovat pohdinnan arvoisia kaikenlaisille kirjoittajille. Onhan nimittäin totta, että kuka tahansa kirjoittaja, joka kirjoittaa tekstejä toisten luettavaksi tai katsottavaksi, kilpailee huomiosta tuhansien ja taas tuhansien muiden tarinoiden kanssa. Siinä kilvassa ei pärjää, jos ei omalta innoltaan huomaa, että lukija tai katsoja nuokkuu tuolissaan.
Kirjoittajan työvälineet
Konkreettisempiakin työvälineitä oppaassa tarjoillaan: koko Save the cat -metodin ytimessä on Blake Snyder Beat Sheet eli BS2, joka on minuutintarkasti ajoitettu luettelo menestyselokuvalle välttämättömistä juonenkäänteistä. Snyder käyttää havainnollistavina esimerkkeinä joitakin tunnettuja Hollywood-elokuvia todistaakseen, että samat käänteet eri muodoissaan todella toistuvat monissa tunnetuissa leffoissa.
Beat Sheetiä en todellakaan käyttäisi sellaisenaan, jos haluaisin kirjoittaa Suomen markkinoille. Sen sijaan Beat Sheetiä voi käyttää inspiraationa omaa juonta kehitellessään. Beat Sheetistä on myös se hyöty, että sen avulla oppii analysoimaan usein kovin tyhjänpäiväisiltä tuntuvien Hollywood-leffojen hahmoja, juonta, rakennetta ja niissä käytettyjä keinoja, mikä käy huvista sekin. Ainakin meille kirjoittajille.
Snyderin ”Board” on menetelmä, jossa jokainen elokuvan kohtaus tiivistetään omalle kohtauskortilleen, minkä jälkeen kohtauskortit kasataan järjestyksessä seinälle tai taululle. Kortit auttavat bongaamaan juoniaukkoja ja huolehtimaan siitä, että jännitys pysyy yllä läpi koko tarinan. Snyder esittelee oppaassa yksityiskohtaisesti, miten kohtauskorteista saa parhaan hyödyn irti tekemällä niihin merkintöjä muun muassa konfliktista ja tunnelmasta. Juonen hahmottelu kohtauskorttien avulla voi olla hyödyllistä käsikirjoittajien lisäksi myös romaanin kirjoittajille.
Mitä kaupallinen ajattelu antaa kirjoittajalle
Snyderin opas on kirjoitettu puhtaasti Hollywood-näkökulmasta. Suomalaisesta näkökulmasta tarkasteltuna voi tuntua oudolta ajatella kirjoittamista yhtä kaupallisena toimintana kuin millaisena Snyder sitä käsittelee. Olisi tylsää, jos kaikki elokuvat kirjoitettaisiin samalla kaavalla tai jos kirjojen lukijat voisivat ennakoida juonenkäänteet etukäteen.
Lukijan on turha odottaa, että Snyder kertoisi taiteellisista pyrkimyksistään, sillä niitä hänen käsikirjoitusprosessiinsa tuskin kuuluu. Menestyselokuvalla on kaava, ja Snyder on purkanut sen ja kirjoittanut sen auki niin, että kuka tahansa voi käyttää sitä – ja kuitenkin: menestys rakentuu monista palasista. Snyder avaa teoksessaan myös sitä, miten tärkeää Hollywoodissa on verkostoituminen ja taito myydä omaa työtään. Pitää tuntea oikeat ihmiset ja harjoittaa esiintymistaitojaan, olla vähän kuin spektaakkeli itsekin.
Se on kuitenkin fakta, että jokaisella genrellä on omat piirteensä, ja monen genren suosio perustuu niiden tuttuuteen ja ennalta-arvattavuuteen. Moni suosittu teos taas nousee suosioon juuri siksi, että se rikkoo genrerajoja ja yllättää lukijan tai katsojan. Tämä tuskin tapahtuu vahingossa: todennäköisempää on, että tekijät ovat tunteneet lajityyppinsä ja päättäneet venyttää sen rajoja tietoisesti.
Kaupallisesta ajattelusta voi muutenkin ammentaa kirjoittamiseensa jotakin, mikä auttaa terävöittämään omaa tekstiä. Lähtökohtana voi nimittäin pitää sitä, että ketään ei kiinnosta. Miten saat heidät kiinnostumaan?
Save the cat! -nettisivuilta löytyy paljon materiaaleja, esim. mainittu BS2 sekä rakenneanalyyseja lukuisista elokuvista.